(HS - Mielipide - 19.12.2010)

Suomen kulttuuripolitiikkaa on johdettu vuosikymmeniä vasemmistolaisella aatteella, jossa yhteiskunnan asiana on ollut vain jakaa riittävästi rahaa taiteen tekijöille ja kulttuurilaitoksille yhteiskunnallisen tehtävän suorittamiseksi.

Rahoituksen pääasiallisina kohteina ovat olleet vakiintuneet kulttuuriorganisaatiot, mutta taiteilijat ovat jääneet rahoitusta jaettaessa sivuosaan. Toisaalta pieni osa taiteilijoista on saanut taideapurahoja. Tässä kuviossa taiteen myyminen asiakkaalle on ollut aiemmin melkeinpä häpeällistä.

Tulevaisuudessa valtiolla ja kunnilla ei ole varaa pitää yllä jäykkää ja kallista kulttuuripalvelujen tuotantomallia, saati lisätä taiteilijoille suunnattavia tukia.

Samalla kun taidealojen koulutus ja ammattitaiteilijoiden määrä on viime vuosina lisääntynyt (HS 13.12.), on yritysten tuki taiteelle romahtanut (HS 14.12.). Jos haluamme kulttuurialalta uutta kasvua, kulttuuria ei voi enää kehittää pelkkien tukien varassa.

Valtion kulttuuripolitiikan tulee laajentua: sen on luotava edellytyksiä taideammateissa menestymiseen kulttuurilaitosten ulkopuolella, vapaassa taidekentässä.

Valtion on tehtävä jotain koulutettujen taiteilijoiden työllistymisen hyväksi. Tarvitaan uusia kulttuurin rahoituslähteitä, joiden avulla korkeatasoisille taiteilijoillemme syntyy elinvoimainen taloudellinen perusta. Apurahoja ei riitä kaikille koulutetuille.

Kulttuuripolitiikan on myös hyödynnettävä nykyistä paremmin markkinoiden taloudellinen voima. Kotimaiset kulttuurimarkkinat vetävät kunnolla vain, mikäli kulttuurinnälkäiset suomalaiset haluavat nauttia tarjolla olevasta kulttuurista.

Vain markkinoiden ostovoima voi kasvattaa kulttuurialaa merkittävästi. Siihen eivät tuet pysty. Julkista rahoitusta pitäisi käyttää vain yksityistä kulutusta täydentävänä, ei pääasiallisena, tulonlähteenä. Vain kulttuurin kulutusta lisäämällä kulttuurialan joka portaaseen - luovan työn tekijästä kauppiaaseen - alkaa siirtyä lisää rahaa ja työtä.

Jotta voimme kasvattaa kuluttajien ja markkinoiden kulttuurin nälkää, tarvitsemme avuksi markkinoita ohjaavaa verotusta.

Valtiovallan pitää tehdä verotukseen muutoksia, joiden seurauksena kotitaloudet, yritykset ja muut organisaatiot käyttävät enemmän kulttuurialan palveluja ja muita luovan työn teoksia. Muutoksista hyötyisivät ennen kaikkea vapaa taidekenttä ja kulttuuripalveluyrittäjät.

Ammattitaiteilijan kotitalouksille palveluna tekemä tilausteos tai taide-esitys tulisi sisällyttää kotitalousvähennykseen. Näin kodit tarjoaisivat lisää työtä taiteilijoille. Tämä toisi lailliselle puolelle sen taidekaupan, jota tehdään nyt verottajan selän takana.

Taiteen arvonlisävero on perusteettomasti epäyhtenäinen. Kirjojen arvonlisävero on yhdeksän prosenttia, mutta taiteenvälityksen arvonlisävero 23 prosenttia. Kaikkien taiteenalojen ja taiteen välitystoiminnan arvonlisävero on yhtenäistettävä huomattavasti 23 prosentin perustasoa alemmaksi.

Kulttuuriseteliä käyttävä kuluttaja päättää, mihin kohteeseen tuki ohjautuu. Kulttuuriseteliä tulee kehittää siten, että myös yritykset voisivat käyttää kulttuuriseteleitä taidehankintoihin tai muihin kulttuuripalveluihin. Tällöin valtio nimeäisi esimerkiksi ne yksityiset kulttuurikeskukset ja kulttuuripalvelut, joihin yritysten kulttuuriseteliä voitaisiin käyttää. Käytännössä tuki voitaisiin toteuttaa yrityksen verotuksen kautta vähennykseksi ennen yritysveroja. Myös työntekijöiden kulttuurisetelin kelpoisuutta eri kulttuurilaitoksissa tulisi laajentaa.

Suomen kansantalouden etu on huolehtia luovan työn tekijän taloudesta. Lainsäätäjän on huolehdittava erityisesti siitä, että järjestelmä ohjaa kuluttajilta riittävästi korvauksia luovan työn tekijöiden tekijänoikeustuloiksi.

Tekijänoikeus on luovalla työllä elannon hankkimisen perusta, joka suojaa työn omaleimaisuutta ja tekijän taloudellisia oikeuksia. Varsinkin muissa kuin perinteisissä työsuhteissa työskentelevien taiteilijoiden tekijänoikeustuloja on pyrittävä lisäämään.

Viime tiistaina 8000 taiteilijaa jätti vetoomuksen eduskunnalle kopioinnin tallennusalustojen kautta kerättävän hyvitysmaksun romahduksen korjaamiseksi. Torstaina hallitus antoi asetuksen, jossa hyvitysmaksun piiriin lisättiin ulkoiset kovalevyt.

Hyvitysmaksua pitää edelleen laajentaa, myös matkapuhelimiin.

Rahan lahjoittaminen julkisiin taidehankintoihin ja kulttuurituotantoon tulee tehdä houkuttelevammaksi. Esimerkiksi julkisin varoin rahoitettaville taidelaitoksille tehtävien lahjoitusten tulee olla lahjoittajalle verovähennyskelpoisia.

Myös nykytaiteeseen sijoittaminen pitäisi tehdä houkuttelevaksi. Taidekokoelmaa tulisi voida pitää ammattimaisesti hoidettuna sijoituskohteena kuten osakkeita tai sijoitusasuntoja. Yksityishenkilön taidesijoittamisen voiton, tappion ja välityskulujen käsittelyä verotuksessa tulisi täsmentää.

Kulttuurialat tarjoavat suomalaisille henkisen ja taloudellisen kasvun mahdollisuuksia. Tämä vaatii kulttuuripolitiikan siirtymistä nykyaikaan ja sen kohdistumista enemmän vapaan taidekentän kehittämiseen. Siten luomme hyvinvointia ja uutta työtä taiteilijoille sekä henkisyyttä myös jokaiselle suomalaiselle.