Tänään eduskunnassa on lähetekeskustelussa maaseutupoliittinen selonteko, jossa esitellään strategiset linjaukset. Strategian tavoitteet ovat elämisen laadun parantaminen maaseudulla sekä maaseudun elinkeinojen kehittäminen.

Maaseutumaisema on meille kaupukilaisillekin rakas. Useimmat meistä ovat viettäneet elämästään osan maaseutuympäristössä. Itselleni tärkeimpiä paikkoja ovat kesämökin rantakalliolta avautuvat maisemat, savusauna, ravustus ja sienimetsät. Maaseudun tuoksut, värit, äänet, hiljaisuus ja puhdas ilma ovat muistin hyvänolon keskuksissa.

Strategia on kallis paketti Suomelle, sillä yhä harvenevalle väestölle halutaan turvata yhä paremmat palvelut. Parempia teitä halutaan yhä harvemmalle ihmisjoukolle. On luonnonlakien vastaista, että tehokkuus lisääntyisi tällä kaavalla.

Suomalaiset ovat vääjäämättä viime vuosikymmenet kulkeutuneet kasvukeskuksiin. Maaseutu on autioitunut ja ikääntynyt. Ei kai ole todennäköistä, että tämä kehitys kääntyisi toiseen suuntaan. Onko sitä tarpeenkaan yrittää kääntää? Selonteossa halutaan pysäyttää harvaan asutun maaseudun suhteellisen aseman heikkeneminen.

Hyväksymme kyllä sen, että maaseudun elinkelpoisuudesta pyritään huolehtimaan ainakin jossain määrin. Meidän on kuitenkin pakko hyväksyä myös se, että korkeaa palvelutasoa ei voida taata vuoden ympäri ja kaikkialle Suomeen.